aseksuaalisuusforum

[Bianca]

Tää nyt on vain tämmöistä höpinää, mutta kun liittyy aiheeseen niin aattelin että miksei kirjoittaisi tänne.
Mä oon miettinyt sitä, että kun ihastun helposti sellaisiin miehiin, jotka on tai käyttäytyy etäisesti. Ovat tavallaan vaikeasti tavoiteltavia. Ne on turvallisia ja kiinnostavia just siksi, että tuntuu ettei niiden kanssa ole pelkoa siitä, että joutuisi fyysiseen kontaktiin. Sitten taas sellaiset miehet, jotka on minusta kiinnostuneita tuntuu vastenmielisiltä. Ne yrittää käydä käsiksi.
Ei ole kauankaan kun tutustuin erääseen mieheen, joka aluksi vaikutti mukavalta ja kiinnostavalta...pussailukin oli aluksi kivaa, mutta sitten kun se ei meinannu millään lopettaa sitä niin tuli tylsää ja sitten kun se alkoi lääppimään mulle tuli hirveä tarve päästä siitä eroon. Nykyään en halua edes puhua sen kanssa mitään.

[Shribu]

Mulla on ainakin ihan selvä miestyyppi, mihin ihastun. Pitkät hiukset ja tatskat ja rock-asenne, läääh Uskon, että haluan jossain vaiheessa tämmösen ihastuksen kanssa kokeillakin seksiä, kunhan eka teen "pelisäännöt" selväksi: kerron rehellisesti mikä olen ja opin luottamaan täysin tähän ihmiseen.

Tällä hetkellä olen ihastunut kolmeen mieheen

[SunriseDream]

Minä ihastun aina sellaisiin joita en voisi millään saada. Kerran yksi poika oli minusta kiinnostunut, ja minä pidin sitä vain ärsyttävänä.

En ole pitkään aikaan ollut ihastunut. Tykkään poikamaisista, hoikista pojista. Olen ollut kiinnostunut tytöistäkin, mutta en kunnolla ihastunut. Tytöistä taas pidän kauniista ja tyttömäisistä, vaikka olen tyttömäinen itsekin. Ihastun kuitenkin lähinnä poikiin.

Ehkä tämä, että ihastun kaukaisiin ihmisiin johtuu aseksuaalisuudesta. Romanttiset unelmat tähtitaivaan alla pusuttelusta ovat ihania, mutta kun pitäisi oikeasti siirtyä fyysiselle seksipuolelle niin ei innosta.

[neito_tre]

bianca, mulla on niin toi sama....

[Leonora]

Bianca,täällä myös yksi jolla aivan sama homma!

[Thanatos]

Miekin tuppaan ihastumaan suhteellisen helposti, joku satunnainen hymy kaupan kassaneidiltä saatta laukaista sen, mutta sinänsä onnekseni ne ovat lyhytaikaisia. Päällekäyvyys sitten laukaisee tilanteen myös hyvin nopeasti, mutta jos mittaa miehellä on parimetriä ja kiiltävä kalju kupoli, ei tuo naisvalikoimakaan yleensä ole sieltä sieltä säädyllisimmästä päästä

Rock-henkiset baarimikot, niille minun sydän aina sulaa, kunnes muistan että asikaspalvelussa on pakko olla asiakkaita kohtaan "mukava".

Kyllähän se unelma elää, jonkinlainen romanttinen hurme kynttilänvalo illallisista, tähtitaivaasta ja yhteisestä elämästä jonkun kanssa.
Numerologinen ennustekin lupasi että 6;n vuoden päästä tärppää, joten eipä ole kiire, ei.

[QrkQ]

Mulla on sama juttu. Ihastun aina melko etäisiin ihmisiin. Tai sellaisiin, joita ei ole mitään mahdollisuutta saada. Pääsääntöisesti 20 vuotta vanhempiin miehiin ja naisiin; mm. opettajiin. En sitten tiedä, onko se mitään oikeaa ihastumista, mutta tuntuu, että ihastun aina kun minua kehutaan ja minusta tuntuu, että se toinenkin pitää minua jotenkin erityisenä. Ihastus voi laantua välillä, jos ei olla tekemisissä, mutta palaa jos saan taas kehuja. Kuulostaa varmasti tosi kummalliselta...

Mutta kyllä minä itsessäni selviä ihastumisen tuntomerkkejä aina kuitenkin huomaan. Tuntuu, ettei oikein tiedä mitä sanoisi, sydän pamppailee, menee ihan paineisiin aina sen henkilön lähettyvillä, punastuu, haluaa saada siitä ihmisestä enemmän selville ja olla mahd paljon sen seurassa, antaa itsestään hyvän kuvan yms yms.

Mutta tosiaan, pidän itsekin outona sitä, että ihastun aina noin paljon vanhempiin ihmisiin. Harvemmin omanikäisiin.

[vanhelsing83]

Itellä aina niin että ihastun kyllä ja sitte käydään ulkona muutaman kerran ja en tunnekkaan mitään ja se että tiedän että siihenkin suhteeseen kuuluu seksi ajaa mut jotenkin pois koko hommasta ja kartan ihmisiä. Siis huomaan että kiinnostun mielummin varatuista tai etäisistä miehistä kun niitten kanssa ei tarvi joutua lähempään kontaktiin.

[Failcat]

Aina ku mä oon ihastunu niin se poika on menny yhteen jonkun muun tytön kanssa. Johtuuko se sitten omasta epäsosiaalisesta, ujosta ja introvertista luonteesta vai mistä, mutta on se silti kettumaista.

Tämän takia päätin odottaa että pääsen tältä pikkukylältä isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Ehkä sieltä löytys joku joka tuntee samalla tavalla.

Mun unelmamies olis pitkä, roteva ja ehkä vähän pullea mies, siis ei mikään norsu, vaan sillei pehmeä, jos tuossa nyt on mitään järkeä. Fyysinen koko on plussaa, koska sitten se vois kannella mua reppuselässä. xD
Mutta ei se niin pakollista ole, luonnehan se ratkasee. Eli tässä tapauksessa semmonen joka matsaa oman kanssa yhteen: hiljainen, omiin maailmoihinsa vetäytyvä mietiskelijä sopis mulle.