aseksuaalisuusforum

[neuvoa_tarvitaan]

Yritän kirjoittaa tämän lyhyesti ja ytimekkäästi.

Olen nuori mies ja luulen että olen löytänyt sen oikean.
Olen tapaillut tätä naista jo pidemmän aikaa (itseasiassa aika kauankin) ja tulemme varsin hyvin juttuun.
Voisi sanoa jo että olemme parisuhteessa. Platonisessa sellaisessa.

Pidän hänestä kovin ja hän pitää minusta. Osaamme puhua asioista avoimesti ja kaikki sujuu hyvin. Paitsi.

Häntä ei kiinnosta seksuaalinen toiminta ollenkaan.

Hän myöntää aikalailla suoraan että häntä ällöttää ajatus seksistä. Kaikissa muodoissa.
Ei normaalia seksiä. Ei suuseksiä. Ei masturbaatiota. Puhumattakaan mistään anaaliseksistä..

Suuseksiä olen yrittänyt pyytää kovin useasti, tosin en painostavasti.
Hän ei suostu suihin ottamaan. Perustelee sillä että se ällöttää ja hän ei hyödy siitä mitään.

Tottahan se on että ei siitä nainen varsinaisesti mitään hyödy. Mitä tämä hyötyminen tarkoittaa? Pitääkö minun maksaa hänelle tästä vai mistä on kyse? Selventäkää joku tyhmälle.

Mutta jatkan juttua:

Hän ei ole ikinä harrastanut miehen kanssa seksiä ja hänen seurustelusuhteetkin ovat epäonnistuneet aikaisemmin.

Itse taas olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja aikaisemmissa suhteissa seksi on toiminut hyvin joskin parisuhteissa on ollut omat muut ongelmansa.

Mitä tehdä?

Olen rakastunut tähän naiseen mutta seksuaalisuus on vahva osa minua ja en minä ikuisesti voi hänelle sanoa että "se on okei ettei häntä kiinnosta".

Ehkä olen vain m*lk*u? Vai olenko?

Kaverit sanovat että hae seksi muualta, mutta siihen en pysty.
En halua pettää tätä ihanaa ihmistä.

Toimiiko parisuhde tai jopa avioliitto siten että masturboin ja saan seksiä naiseltani vain mielikuvissa?

[Simo]

Hei,
kova on halu auttaa, vaikka olen ehkä huono antamaan neuvoja. Yritän silti parhaani mukaan lisätä pari rakentavaa kommenttia.

Hyötyminen tarkoittanee tässä yhteydessä todennäköisesti tunneperusteista hyötyä. Vaikka itse seksistä ei nauti, siitä voisi hyötyä esim tekemällä toisen onnelliseksi tai kokemalla läheisyyttä.
Naisesi tuntee ilmeisesti seksissä ainoastaan vastenmielisyyttä, että positiivisille tunteille ei jää tilaa.
En tiedä voidaanko sellainen selittää "normaalille" lukijalle. Miehenä koen itse niin että pelkkä seksin ajatus riittää ettei seiso, koko kiihottuneisuus loppuu. Yhtä houkuttelevaa olisi teurastamojätteiden ajatus - ihan sama kuinka paljon toista rakastaa. Ei vaan pysty.

Tilanteenne on hankala. Kuitenkin vain itse voitte selvittää onko kompromissi tai ratkaisu mahdollinen. Toinen haluaa, toinen ei. Kyse ei ole oikeasta ja väärästä tai jotain. Ratkaisu on etsittävä, niin vaikea kuin se varmaan onkin; ei käy päinsä että sanotaan vain että minä haluan / en halua ja sun on sopeuduttava siihen piste.
Pitääkö toisen uhrautua? Voiko jompikumpi uhrautua toisen hyväksi? Jos suhteenne ajautuu karille, metetätte kumpikin vain. Toisaalta ulkopuolisena on vaikeaa neuvoa jotain konkreettista.

Suhde ei ole mikään valmiiksi määritelty asia vaan se, mitä te siitä teette. Ei ole itsestäänselvyyksiä, kaikesta pitää puhua ja sopia. Voin hyvin kuvitella, että voidaan sopia että haet seksiä muualta. Se ei ole pettämistä.
Pettää ei koskaan voi ihmistä vaan ainoastaan ihmisen luottamusta (ellei puhuta petoksesta = rikoksesta).
Jos näin on sovittu, seksi jonkun muun kanssa ei riko sopimusta. (Jos se muukin tietää, miten asiat oikeasti on, muuten pettäisit jopa häntä.)
Mutta tässä ei tietenkään kavereiden mielipide ratkaise, teidän on puhuttava tästä.
En usko että aseksuaali rupea kovin mustasukkaiseksi pelkän seksin takia.

Toivotan onnistumista suhteellenne.

[vieras]

Itsellä on hieman samanlainen ongelma, paitsi että minun tilanteeni on omasta mielestäni kimurantimpi.

Elän kaukosuhteessa (etäisyyttä huimat 700km) ja sain vähän aikaa sitten tietää että kumppanini on aseksuaali. Olen tietynlaisesta seksuaalisuudesta huolimatta jotenkin platoninen ihminen, eli normaalisti tässä ei olisi ongelmaa, mutta kun platoninen osapuolikaan suhteesta ei toimi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sillioin harvoin kun tapaamme, olemme yleensä vaivaantuneita emmekä tunnu pystyvän saamaan aikaan kunnollista keskustelua tai edes pientä hellyyttä.

Pelkään että minut nähdään pelkkänä seksinnälkäisenä hirviönä jos lopetan suhteen sen takia että seksuaalinen toiminta on hyvin minimaalista, mutta koen ettei tarpeitani tyydytetä tällaisella platonisella ja hiljaisella kaukosuhteella, joka ei tunnu johtavan mihinkään muuhun kuin hiljaiseen vanhuseloon vailla lapsia tai mitään muuta sellaista. Älkää käsittäkö väärin, kunnioitan niitä jotka valitsevat tuon polun, mutta itselle se ei tunnu sopivan.

Kuten jo sanoin: jos platonisuus toimisi niin asiassa ei olisi ongelmaa, mutta tällä hetkellä näen tällaisen hiljaisen ns. "mesesuhteen" hieman turhana jos olemme tällä tavalla erilaisia.

Ajatuksia, mielipiteitä, kysymyksiä?