aseksuaalisuusforum

[SunriseDream]

Jotkut aseksuaalit eivät halua ollenkaan sukupuolisia ominaisuuksia kuten rintoja tai sukupuolielimiä. He toivovat esimerkiksi että rinnat leikattaisiin pois, kun ne ovat vain tiellä. Monet aseksuaalit eivät myöskään koe itseään kumpaankaan sukupuoleen kuuluviksi.

Kuulutteko tähän joukkoon? Haluaisitteko olla sukupuolettomia?

Minä en kuulu tähän joukkoon. Haluan olla naisellinen nainen rintoineen. Minusta olisi kamala ajatus, että ne leikattaisiin pois. Minulla on pitkät hiukset ja käytän hameita. En ole koskaan ollut yhtään poikamainen ja olin iloinen kun rinnat kasvoivat.

Aseksuaaliksi kuitenkin epäilen itseäni, koska en lähes koskaan ajattele seksiä, ja jos ajattelenkin, se vain ahdistaa minua.

[Shribu]

Mä en näe, että aseksuaalisuus vaikuttaisi mun naisellisuuteen tai naiseuteen. Minulla on puolipitkät hiukset, tykkään meikata (vaikkakin omalla, dramaattisella ja hiukan goottivaikutteisella) tyylillä, tykkään meikeistä, koruista, kynsilakoista, kaikesta kauniista.

Pystyn kulkemaan yhtä hyvin hameissa kuin housuissakin. Käytän kymmenen sentin korkoja joka päivä, tosin ei piikkikorkoja En ole kuitenkaan tyyliltäni ihan tavallinen vaan rock/metalhenkinen ja se näkyy myös pukeutumisessa. Rinnat on ihan kivat, paitsi et välillä on vaikea löytää paitoja, joista menee napit kiinni rintojen kohdalta ilman, että muu paita on teltta

Löytyy minusta myös ns. jätkämäinen puoli, mikä pääsee esille etenkin kolmen veljen seurassa

[Summerer]

Olen sukupuolineutraali enkä yritä mitenkään korostaa naisellisuuttani. En käytä meikkejä tai mitenkään erityisen naisellisia vaatteita. Muutama vuosi sitten olisin halunnut leikkauttaa rintani pois. Nyt rinnat ovat mielestäni kaksi täysin yhdentekevää uloketta. Jos joudun menemään rintsikkaostoksille, tunnen oloni todella turhautuneeksi ja silloin käy mielessä, että haaskaan aikaani. Ja jos kuukautiset ovat kivuliaat ja tulevat epäsopivaan aikaan (koskapa eivät tulisi), en haluaisi olla nainen. Mutta enimmäkseen pidän naisellisia ominaisuuksiani täysin samantekevinä.

[atomic_heart]

Minun kohdallani nuo kaksi liittyvät toisiinsa. Olen jo lapsesta asti ollut kateellinen pojille ja tavallaan olen edelleen katkera siitä, että minusta ei tullut poikaa. En pidä naisen ruumiistani, se ei tunnu oikein omalta. Se on heikko ja epäkäytännöllinen. Minulle on sanottu, että olen hyvävartaloinen ja kasvoistakin kaunis, mutta en tunne sitä.

Olen aina tullut paremmin toimeen poikien kanssa, en esimerkiksi tajua 'naisten logiikkaa'. Harrastan poikien harrastuksia ja pyörin poikaporukoissa. Pukeudun poikamaisesti enkä meikkaa. Tämä varmaankin liittyy siihen, että vietin lapsuuteni ja nuoruuteni lähinnä veljeni seurassa.

Tosin löytyy minustakin se 'tyttöpuoli'. Olen vain tottunut peittämään sen, en koskaan itke julkisesti enkä mitenkään osoita heikkouttani. Kyllä minäkin haluaisin tuntea itseni kauniiksi, vaikka se on vaikeaa. Tämmöinen kaksijakoisuus ei varmaankaan ole kovin viisasta

[Ink]

Minä koen itseni melko androgyyninä, vaikka ihan tytön/naisen näköinen olenkin. Ennen minulla oli kauan hyvin pitkät hiukset, reilu vuosi sitten leikkautin lyhyen aika "poikamaisen" mallin. Olen myös viihtynyt aina enemmän poikaporukoissa ja ollut myös luonteeltani vähän poikatyttö. Vaikka yleensä pukeutumiseni on aika farkut ja t-paita -linjalla, niin kyllä välillä pukeudun myös "naiseksi". Se onkin usein esimerkiksi laittautumista juhliin, eräänlaista dragia ja sukupuolella leikkimistä. Täytyy myöntää, että nautin myös siitä vallasta, jota "hyvältä näyttäminen" tarjoaa käyttööni. (Pidän siis siitä huomiosta, jota saan muilta, vaikken haekaan seksiseuraa).

En ole koskaan ajatellut että erityisesti haluaisin rinnoistani eroon, mutta tietyllä tavalla ne ovat alkaneet merkitä aina vain vähemmän ajan myötä. Pidän kyllä rinnoistani, mutta minun on vaikea esimerkiksi samastua naisten kertomuksiin siitä, kuinka rinnan/rintojen poisto on vienyt jotain olennaista heidän identiteetistään naisina. Minä olen vain minä, rinnoilla tai ilman. Monille ilmeisesti myös kuukautiset ovat jonkinlainen naiseuden symboli. Minulla on hormonikierukka, joka on saanut kuukautiseni loppumaan kokonaan, enkä ole jäänyt niitä kaipaamaan (Nyt kun suhteeni on päättymässä, olen miettinyt uusinko tulevaisuudessa kierukan vaikken aikoisikaan harrastaa seksiä, koska kuukautisettomuus on niin kätevää).

En siis erityisesti aktiivisesti halua olla sukupuoleton, olen ihan tyytyväinen omaan kroppaani suurimman osan ajasta (miesvartalossa olisi sitten omat ongelmansa, en mä siihenkään vaihtaisi...) mutta en myöskään yleensä erityisesti korosta naiseuttani.

[RudeDouglas]

minusta jokaisessa ihmisessä on molempia sukupuolia niinsanotusti, tai sitten piirteet eivät liity sukupuoleen laisinkaan. pitäisikö lesbojen olla kaikkien samanlaisia? entä homojen? ei sitä päältä päin näe =) ihminen on omanlaisensa, en liitä seksuaalisuutta kumpaankaan sukupuoleen toista enemmän. nyky-yhteiskunta ilmeisesti kuitenkin yrittää tehdä sen puolestamme...

[QrkQ]

Biologisesti olen tyttö, mutta niin kauan kuin muistan (ehkä n. 3-4 -vuotiaasta asti) olen enemmän tai vähemmän halunnut olla poika. En tosin tiedä, olenko transmies vai enemmänkin sukupuoleton. Tunnistan itsessäni piirteitä kummastakin sukupuolesta - ylivoimaisesti enemmän kuitenkin niitä miehisiä.

Pienenä olin aina kaikissa leikeissä poika ja leikin enimmäkseen poikamaisia leikkejä. Kaverini ovat kuitenkin aina olleet melkein poikkeuksetta tyttöjä. Ehkä siksi, että olen melko ujo tutustumaan ihmisiin, ja myöskin melko sopeutuvainen. Varmasti kasvatus ja kaverit ovat vaikuttaneet aika paljon siihen, että olen mielestäni onnistunut hyvin elämään naisena. Ostan vaatteeni naisten puolelta (tosin ne ovat yleensä niitä kaikkein sukupuolineutraaleimpia, mitä sieltä löytyy), minulla on pitkät hiukset ja jopa meikkaan välillä. Mutta kuitenkin taas toisaalta ottaa monesti päähän kun minua pidetään naisena (miksei pidettäisi?). En ole vain uskaltanut tarpeeksi olla oma itseni vaan mennyt liikaa yhteiskunnan odotusten mukaan.

Luulen, että tämä aseksuaalisuus voi johtua - tai hyvin todennäköisesti johtuukin - juuri tästä identiteetin ja oman biologian ristiriidasta. En tunne kovinkaan vahvaa yhteyttä itseni ja jalkojen välissä olevan kanssa. Oma vartalo ei kuitenkaan ole ikinä oikeastaan haitannut tai ällöttänyt. Se on mikä on, melko yhdentekevä tosin. En kyllä jäisi suremaan, jos rintani leikattaisiin pois, mutta eivät ne nyt niin paljon haittaakaan. Voisivat kyllä olla vähän pienemmät...

[henrik]

Huomaan että keskusteluun on osallistunut vain naispuolisia henkilöitä, mutta oletan että aihe on avoin myös meille muille.

Itse olen aina pitänyt sukupuolta täysin turhana kysymyksenä. Kroppa on pelkkä alus mielelle ja mielellä ei ole sukupuolta. Suhtautumisessani ihmisiin ja asioihin toteutan totaalista tasa-arvoa sukupuolen osalta. Raivofeministeihin suhtaudun yhtä vihamielisesti kuin sovinisteihinkin, kummatkin puolellaan korostavat täysin epäolennaista seikkaa ja yrittävät soveltaa sitä väkisin joka ikiseen tilanteeseen. Minulla on jo penskasta saakka ollut ystäviä molemmista sukupuolista aika tasapuolisesti.

Henkilökohtaisesti minulle on aika sama olisin, mutta mieheksi satuin syntymään, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Kummankintyyppisissä kropissa on omat ällöttävät ja epäkäytännölliset puolensa. Lähinnä se että alakerran tehtaat tekevät tuotostaan armotta tarvitsi sitä tai ei aiheuttaa ongelmia. Se, että miehien elinikä on keskimäärin lyhyempi on plussaa.

Mutta päivittäiselämässä en näe sen vaikuttavan mitenkään ihmeellisesti. Joskus kuuntelen Tori Amosta ja katson Elleniä, joskus kuuntelen Timo Rautiaista ja katson Robocopia. Mitä tässä itseään turhia rajoittamaan?

[vanhelsing83]

Ite oon tyytyväinen naisena vaikka poikatyttömäinen rokkimimmi oonkin. En haluaisi poistattaa mitään itsestä. Ja menkkojakaan ei tarvi laittaa listaan kun ei niitä vuosiin ollu sairauden takia:). Tyytyväinen naisena oon. Niin kauan kun seksi pidetään musta kaukana:).

[cilla]

Mä olen aina ollut sellainen vähän sekoitelma poikatyttöä ja tyttömäistä tyttöä. Olin pitkään sellainen pieni laiha ja muodoton rimpula johon olin täysin tyytyväinen. Sen sijaan sitten kun alkoi tulla muotoja niin niistä olen alusta asti aina halunnut eroon, josta onkin seurannut yli viiden vuoden edestakaisin laihduttaminen ja järjettömien omaisuuksien tuhlaaminen bindereihin ja muihin vaate kappaleisiin joilla saisi luotua illuusion muodottomuudesta. Odotan vain niin sitä päivää että minulla olisi pari tuhatta ylimääräistä rahaa ja voisin mennä poistattamaan/ pienennyttämään rinnat hyvin pieniksi. Menkkoja itselläni ei onneksi ole muutenkaan ollut ilman hormoni lääkitystä, jota aika säännöllisesti olen laimin lyönyt. Kaikki luuni siis varmaan murenevat kasaan kun olen kolmikymppinen, mutta sitten varmaan joudun kestää sen aikanaan tästä ilosta.
Olen luonteeltani usein aika poikamainen, ja melkein kaikki kaverini ovat aina olleet poikia. Lapsena leikin enimmäkseen poikien leikkejä, jos leikin, olin aika pikkuvanha nörtti, joten enimmäkseen vaan istuin nenä kirjassa kiinni jos en ollut harjoituksissa. Ulkonäöltä taas olen aika tyttömäisen näköinen, hiukset ovat ihan lyhyt polkkatukka, meikkiä käytän ehkä joka toinen päivä, tosin aika vähän, lähinnä jotain puuteria etten ihan kiillä valossa tai näytä vamppyyriltä tummilla silmänalusilla. Saatan käyttää hamettakin välillä, kunhan vaan vaatteet eivät tuo muotoja esille.

Tiivistettynä siis olisin mielellään tyttö (tai poika) mutta en nainen, naisenturhine ruuminosine.

[Penkinvaltaaja]

Itse haluaisin olla mahdollisimman sukupuoleton. Lapsenvartalo ilman naismaisia muotoja tai miehen hartioita(yms.), semmoinen 170 cm vartta olisi hyvä. Alakertaan vain välttämättömät ruumiintoimintojen kohdalta. Nyt asia on kuitenkin eri, kun naisruumiiseen syntyneellä on muotoja enemmän kuin haluaisi kantaa. Tätä kompensoidaan lyttäämällä ja plussaksi löysät vaatteet, meikittömyys ja lyhyt tukka ja tadaa, minua puhutellaan poikana. Tämä tosin ennen kuin avaan suuni ja heleän kimeä naisääni kajahtaa ilmoille. Jospa saisi muutoksen että ihmiset vielä puhumiseni jälkeen voisivat pohtia "onko tuo tyttö vai poika/mies vai nainen?" (tosin "täydellisessä" yhteiskunnassa sukupuolella ei olisi senkään vertaa väliä että ihmiset sitä pohtisivat noin).