aseksuaalisuusforum

[Asex420]

Miten te muut fellow-aseksuaalisuut koette läheisyyden? läheisyydenkaipuun... Itseäni ei siis seksi kiinnosta lainkaan, mutta halaaminen ja pieni pusuttelu tuntuu todella hyvältä. Juuri muutama päivä sitten eräs tyttö ("pelkkä" frendi) nukkui mun kainalossa ja se tuntui hyvältä. Sitä on vaikea selittää...

Miespuolisten kavereiden halailu ei tunnu samalta, ehkä mä oon sitten "hetero aseksuaali"

Mua inhottaa seksin suorituskeskeisyys, se pakkopulla millaiseksi nyky-yhteiskunta on seksin asettanut. Inhottaa kavereiden kehuskelu yhden yön jutuillaan jne...

Juuri juttelin hyvän ystävän kanssa (jonka läppärillä nyttenkin kirjoittelen) ja hän arvelee, että aseksuaalisuus on yleisempää naisten keskuudessa kuin miesten. Hän perusteli sitä jollain hormonaalisilla jutuilla. Itse en tiedä, en oo miettiny.

Miehen pitäisi panna kaikkea mikä liikkuu. Ilman mitään tunteita. Ei oo kova jätkä ellei pokaa naista. Helvata, en vaan mahdu tuohon muottiin. Olen vaan tällainen... epänormaali. Olisipa vaan tyttö jonka kanssa jakaa tää elämä, joka ei odottaisi muuta kuin läheisyyttä ja rehellisyyttä. Siihen muottiin voisin jopa sopia...

[Outolintu]

[talvi]

Mun on pakko muokata tämä viesti kokonaan koska mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tunnen halua kokea mitään läheisyyttä toisten ihmisten kanssa. Päivä päivältä tuntuu kuin tulisin vain kylmemmäksi. Enkä ole edes pahoillani asiasta.

En viihdy seurustelusuhteissa, vaikkakin olin tarpeeksi onnekas löytääkseni aseksuaalin miehen jonka kanssa jaamme samoja tunteita. Olemme enemmänkin toistemme tuki kuin varsinainen pari. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen suhteessa jossa minun ei odoteta tekevän mitään itselleni luonnotonta vain saadakseni suhteen toimimaan.

Halit ovat mukavia, ja hipsuttaminen. Mutta en kaipaa mitään sen romanttisempaa, pusutkin on aika hardcorejuttu :----D

[Sofia]

Niinpä.

Pidän kyllä kaikenlaisesta muusta läheisyydestä, mutta en seksistä. Suutelukin on siinä rajamailla. Ehkä pieni pusuttelu vielä menee, mutta muuten sekin tuntuu epämiellyttävältä.

Minä taidan olla lesbo aseksuaali. Joskus olen miettinyt, olenko bi, mutta kuitenkin pääasiassa ihastumista ja läheisyydenhalua koen tyttöihin.

Seurustelusuhteessa en ole eikä niistä nyt oikeastaan edes kokemusta ole. Seksuaalivähemmistöön kuuluvana tuntuu olevan niin vaikeaa löytää ketään. Lisäksi olen äärimmäisen ujo ja estynyt ihminen ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja kolmannekseen haluaisin suhteeseen aseksuaalisen kanssa, koska tuntuu, että "tavallisen" kanssa seurustellessa toinen olisi vastoin tahtoaan ilman tai toinen vastoin tahtoaan harrastaisi sitä.

Minulla on kova läheisyydenhalu ja kaipaankin todella paljon halaamista, silittelyä, jonkun vieressä nukkumista ja kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta. Valitettavasti minulla onkin krooninen halipula, kun ei ole ketään jota halisi paitsi meidän kisut.

Haluaisin varmaan seurustella ja haaveilen omasta talosta, parisuhteesta ja lapsista. Joskus taas tuntuu, etten kaipaa seurustelua. Olen myös ajatellut, että haluaisin ihan vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi.

Kaipaan kuitenkin sellaista ihmistä, jota rakastaa ja jonka kanssa elää yhdessä ja kokee kaikkea muuta läheisyyttä paitsi seksiä.

[stenkku]

Joskus sitä miettii, että pitäisikö sitä taipua ja suostua seksiin, jotta saisi kaikkea sitä mitä itse kaipaa: haleja, läheisyyttä, rapsuttelua ja hipsuttelua puolin ja toisin. Mutta elämä on opettanut ettei se ole sen arvoista. Parempi on yksin, koska vaikkakin kärsin kroonisesta halipulasta ja hellyydenkipeydestä, aiheuttaa seksi niin suurta pahanolon tunnetta, etten pysty sen jälkeen katsomaan itseäni peilistä, saatikka sitä toista osapuolta. Miten ihanaa olisikin seurustella ja olla onnellinen, mutta jos seksi on sen hinta niin mun on vain tyydyttävä kohtalooni.

Ja vielä sukupuoli-identiteetistäni lisää: aiemmin koin olevani hetero vaikkakin oon ihan pikkutytlstä asti tuntenut vetoa naisia kohtaan. Murrosikäisenä häpesin noita tunteita ja muistan kerran 18-vuotiaana todella suuressa humalatilassa avautuneeni kaverilleni, että mä pelkään olevani lesbo. Se tuntui sillon aivan hirvittävältä ajatukselta. Reilu vuosi sitten mä myönsin ekan kerran ääneen olevani bi-seksuaali, ja viime aikoina oon ruvennut astumaan kaapista ulos vähän joka suuntaan. Oon myös tajunnut, etten ikimaailmassa voisi kuvitella olevani miehen kanssa. Vaikkakaan en halua silti itseäni leimata 100 % lesboksi. Oon ihminen, joka ihastuu helposti ja nopeasti, eikä mun ihastumiseni katso sukupuolta tms. Toisaalta siitä on kyllä lähestulkoon kaksi vuotta kun viimeksi mieheen ihastuin...

Mä vihaan luokittelua enkä haluakaan itseäni määritellä tämän tarkemmin. Oon mikä oon, ei sille ole nimeä. Mutta jotain puuttuu: joku jota rakastaa..

[stenkku]

Se mun pitää vielä sanoa omaan tekstiini viitatakseni, että vaikka sanoin etten halua määritellä enkä luokitella itseäni, niin aiemmin pidin seksuaalikielteisyyttäni omana outoutenani, ja ajattelin olevani jollain tasolla sairas/outo/tjtn. Kun kuulin sanan aseksuaalisuus ja siihen kuuluvan määritelmän, helpotti tosi paljon. Helpotti tajuta etten ole ainoa ja että mä saatankin olla siis jollain tasolla "normaali". Helpotti myös tietää, etten mä ihan sataprosenttisen välttämättä joudukaan elää koko elämääni yksin ilman rakkautta, vaan jos mulla on riittävästi onnea matkassa ja yritystä niin jostain päin maailmaa saatan löytää kaltaiseni.

[Nyarly]

[talvi]

[Minde]

Mä koen läheisyyden eritavalla verrattuna moniin muihin ihmisiin. Se johtuu varmaan siitä, että mä en tunne seksuaalista enkä romanttista vetovoimaa muihin ihmisiin. Mä saan läheisyyttä lähinnä mun ystäviltä. Ja se on tärkeää mulle. Varsinaisen fyysisen kosketuksen, toisin sanoen halausten, lisäksi koen saavani läheisyyttä silloin kun oon yhteydessä ystäviini vaikkapa puhelimen tai netin kautta, sekä ihan vaan tekemällä jotain muitten ihmisten kanssa. Oon erittäin sosiaalinen ja mulla on paljon ystäviä sekä kavereita, joten varsinaista läheisyydenkaipuuta koen erittäin harvoin.

Kun sain tietää aseksuaalisuudestani, pidin vielä mahdollisena sitä, että saattaisin joskus elää parisuhteessa. Ajatus parisuhteesta on alkanut pikkuhiljaa tuntua yhä vaan enemmän ja enemmän kaukaiselta ajatukselta. Ehkä se ajatus olikin jäänne niiltä ajoilta jolloin luulin olevani hetero. Niin paljon kun nautinkin ihmisten seurasta, vähintään yhtä paljon nautin yksinolosta. Koti on mun reviiriä ja luulen että samaan kotiin ei toista ihmistä mahdu asumaan, ei edes ystävänä. Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi siinä mielessä, että seksi- ja parisuhdeongelmat ei kuulu mun elämään.

[Sukl]

Mäkin koen myös fyysisen läheisyyden mukavana, ja on kivaa nukkua kaverien vieressä/päällä/alla, halailla, telmiä, tanssia, tai ihan vaan koskea spontaanisti. En oo koskaan seurustellut, enkä päässyt oikein minkäänlaiseen "romanttiseen lähikontaktiin" kenenkään kanssa. En tiedä kaipaanko sellaista poskipusuttelua ja sylikkäin olemista kummempaa edes. Toisaalta mä en tiedä miltä mun kosketukset tuntuu muista ihmisistä. Ehkä lähenteleviltä, seksuaalisilta? Joskus tunnen hirveätä kaipuuta nukkua jonkun (mukavan, luotettavan jne. henkilön) vieressä, mutta eipä kauheasti ole mahdollisuuksia sellaiseen..

[Tyttö_17_wee]

Ootteko miettineet testaamista? Mä tiedän olevani hetero, eikä muu ole kiinnostanut. Halit, suuteleminen, kaikki tällainen läheisyys kyllä maistuu, mut ei o haluja varsinaiseen seksiin.
Miehistä ei sinänsä ole ollut pulaa, vaikka nyt olenkin sinkkuna (meni vähän aikaa sitten poikki...)
Tyypin kaa nyt juttelin, ja hän miettii, jos auttaisia mua selvittämään olenko aseksuaali käytännössä. En tiiä selviääkö näin, mut toivotaan.
Oon huomannut et ex.ien kaa puhuminen auttaa. Ne osaa auttaa parhaiten ja ymmärtää yleensä tilanteenkin paremmin. Ei tosin varmaan kaikki exät, mut mulla ainakin on käynyt tuuri niiden suhteen kun kaikki ovat mulle todella tärkeitä ystäviä elämässä!

[Shribu]

Mä tykkään halailusta ja "nyhvöttämisestä" eli siis pötköttelystä vierekkäin jne. Oon muutenkin semmonen ihminen, et koskettelen (taputan olalle, hipasen kättä) keskusteluakumppania.

[schizoid]

[Bianca]

Minäkin pidän vieressä nukkumisesta, kiinni pitämisestä, halailusta ja pienistä pusuista. Parisuhteessa seksi on välttämätön paha, joka tuntuu pahemmalta mitä enemmän sitä joutuu tekemään ja mitä vähemmän kumppaniin on henkistä yhteyttä. Aluksi tuntuu, että sama kai sitä on tehdä jos se toisen mielestä on kivaa, mutta lopulta kun siitä ei saa mitään se tuntuu ahdistavalta.
Olen myös pussaillut naisten kanssa, mutta en tunne vetoa naisiin enkä ole koskaan ihastunut keneenkään naiseen. Naiset vain on parempia pussailemaan, koska eivät ole heti tunkemassa kieltä kurkkuun.

[talvi]

Uskomatonta, miten varovaiseksi olen tullut ihmisten suhteen. Mä olen nykyään miltei vainoharhainen siitä kenelle juttelen. Varsinkin aloitteiden tekeminen on vaikeaa koska pelkään/oletan että toinen osapuoli vetää automaattisesti johtopäätöksen että haluan hänen sänkyynsä.
En tiedä, halusin vaan kirjoittaa tämän ylös koska se tässä lukiessa iski mieleen